Digitaalisen palvelun rakentaminen alkaa usein kysymyksellä siitä, mille alustoille sovellus halutaan tuoda. Ohjelmistohankkeissa törmätään toistuvasti tilanteeseen, jossa natiivia mobiilisovellusta pidetään automaattisena valintana ilman tarkempaa teknistä tai taloudellista perustelua. Päätös mobiiliapplikaation ja selainpohjaisen verkkosovelluksen välillä määrittää kuitenkin projektin budjetin, ylläpitokustannukset ja kehitysnopeuden vuosiksi eteenpäin.
Applikaation kehittäminen vaatii aina investointeja, mutta resurssit on kohdistettava sinne, missä ne tuottavat parhaan mahdollisen hyödyn liiketoiminnalle ja loppukäyttäjälle. On tärkeää tunnistaa ne tekijät, jotka ohjaavat valintaa mobiilisovelluksen ja verkkosovelluksen välillä. Samalla on syytä miettiä, miten sovellusideaa kannattaa validoida ennen varsinaisen koodaustyön käynnistämistä.
Mistä tiedän, tarvitseeko yritykseni erillisen mobiilisovelluksen vai riittääkö laadukas web-sovellus?
Ensimmäinen askel oikean teknologiapolun valinnassa on loppukäyttäjän todellisen käyttöympäristön kartoittaminen. Jos sovellusta käytetään pääasiassa tietokoneella työpöytäympäristössä, moderni verkkosovellus tarjoaa erinomaisen suorituskyvyn ilman asennusvaivaa. Tilanne kuitenkin muuttuu, kun siirrytään kenttätyöhön tai katvealueille, joissa verkkoyhteydet ovat epävarmoja.
Mobiilisovelluksen merkittävin etu on sen kyky toimia luotettavasti offline-tilassa ja suorittaa taustaprosesseja. Esimerkiksi kellarissa tai sähköverkon katvealueella työskentelevä huoltoteknikko tarvitsee sovelluksen, joka tallentaa tiedot laitteen omaan muistiin ilman verkkoyhteyttä. Kun yhteys taas toimii, tiedot synkronoidaan automaattisesti pilveen. Vaikka selaimet tukevat välimuistiratkaisuja, natiivi sovellusarkkitehtuuri hallitsee suuria tietomääriä huomattavasti varmemmin. Selain nimittäin saattaa tyhjentää välimuistin itsenäisesti tilanpuutteen vuoksi.
Kustannusten kannalta verkkosovellus on lähes poikkeuksetta edullisempi ja nopeampi kehittää. Yksi koodikanta toimii suoraan kaikissa selaimissa. Jos taas valintana ovat räätälöidyt mobiilisovellukset, on tuettava sekä iOS- että Android-alustoja. Tämä lisää kehitys- ja ylläpitotyötä, vaikka projektissa käytettäisiin monialustaisia (cross-platform) teknologioita.
Miten mobiilisovelluksen ja verkkosovelluksen tekniset ominaisuudet eroavat käytännössä?
Tekninen valinta natiivisovelluksen ja verkkosovelluksen välillä kiteytyy siihen, kuinka syvälle laitteistoon ja käyttöjärjestelmän rajapintoihin (API) sovelluksen on päästävä. Vaikka selaimet hyödyntävät nykyään kameraa tai GPS-paikannusta, natiivisovellus tarjoaa näihin suoremman ja tehokkaamman yhteyden.
Esimerkiksi Bluetooth-laitteiden, kuten maksupäätteiden, sensorien tai teollisuuskoneiden ohjaus vaatii yleensä mobiilisovelluksen. Natiiviympäristössä langattomat yhteydet toimivat luotettavasti taustalla myös silloin, kun näyttö on suljettu tai käyttäjällä on auki jokin toinen sovellus. Selainpohjaisessa sovelluksessa yhteyden ylläpito on epävarmaa. Mobiilikäyttöjärjestelmät nimittäin säästävät akkua sulkemalla taustalla pyöriviä selainprosesseja hyvinkin herkästi.
Toinen merkittävä ero liittyy push-ilmoituksiin, jotka näkyvät suoraan puhelimen lukitusnäytöllä. iOS-laitteilla selaimen kautta lähetettävät ilmoitukset ovat rajoitettuja ja vaativat käyttäjältä sovelluksen tallentamista kotinäytölle (PWA-teknologia). Natiivisovelluksessa ilmoitukset toimivat luotettavasti ja ilman ylimääräisiä välivaiheita. Näin käyttäjä tavoitetaan heti tärkeän tilapäivityksen yhteydessä.
Myös sovelluskehityksen päivitysten jakelussa ja hyväksynnässä on perustavanlaatuinen ero:
- Verkkosovellukset: Päivitys saadaan ajettua tuotantoon sekunneissa. Kun uusi koodiversio viedään palvelimelle, se on heti jokaisen käyttäjän saatavilla seuraavalla sivun latauksella ilman erillisiä asennuksia.
- Mobiilisovellukset: Jokainen uusi versio viedään App Storen ja Google Playn hyväksyttäväksi. Sovelluskauppojen tarkastusprosessit voivat kestää muutamasta tunnista muutamaan päivään. Lisäksi käyttäjien on ladattava päivitys laitteelleen. Tämän vuoksi käytössä on usein samanaikaisesti useita eri sovellusversioita, jolloin taustajärjestelmien yhteensopivuudesta on huolehdittava tarkasti.
Miten voin suojata tai validoida sovellusideani ennen kehityksen aloittamista?
Ohjelmistokehityksen suurin riski on rakentaa tuote, jolle ei ole kysyntää tai jota kukaan ei osaa käyttää. Idea kannattaa siksi validoida todellisten käyttäjien kanssa ennen koodauksen aloittamista. Työ on hyvä käynnistää käyttöliittymän rautalankamalleilla (wireframes) ja klikattavilla prototyypeillä.
Rautalankamallit hahmottelevat sovelluksen käyttöliittymän ja loogiset käyttäjäpolut nopeasti ilman koodaustyötä. Figmalla tai vastaavalla työkalulla toteutettu klikattava prototyyppi puolestaan jäljittelee aitoa sovellusta, joten sen testaaminen kohderyhmällä on helppoa. Käyttäjätestaus tässä vaiheessa paljastaa logiikkavirheet ja käyttöliittymän haasteet murto-osalla siitä kustannuksesta, joka aiheutuisi valmiin koodin muuttamisesta myöhemmin.
Kun konsepti on validoitu, on aika siirtyä MVP-vaiheeseen (Minimum Viable Product). MVP on sovelluksen ensimmäinen toimiva versio, joka sisältää vain kaikkein tärkeimmät ydinominaisuudet. Sen avulla tuote saadaan nopeasti markkinoille keräämään aitoa käyttäjädataa ja palautetta. Näin jatkokehitystä voidaan ohjata todellisten tarpeiden, ei pelkkien olettamusten pohjalta.
Monet yritykset pohtivat myös ideansa suojaamista. Ohjelmistoalalla pelkkää ideaa on kuitenkin vaikea suojata juridisesti. Immateriaalioikeudet (IPR) kattavat valmiin lähdekoodisalkun, graafisen ilmeen ja tavaramerkit, mutta eivät itse toiminnallista konseptia. Salassapitosopimus (NDA) on vakiintunut ja käytännöllinen tapa varmistaa, että luottamukselliset keskustelut pysyvät osapuolten välisinä ennen julkaisua. Paras suoja sovellukselle on silti laadukas, nopea tekninen toteutus ja jatkuva käyttäjälähtöinen kehitystyö.
Kannattaako sovellus rakentaa omalla tiimillä vai ulkoistaa ohjelmistotalolle?
Kun päätös sovellustyypistä on tehty, seuraava suuri kysymys liittyy toteutustapaan. Moni yrityspäättäjä pohtii, pitäisikö hanketta varten rakentaa oma sisäinen kehitystiimi vai onko kumppanuus ulkopuolisen ohjelmistotalon kanssa taloudellisesti ja toiminnallisesti järkevämpää.
Oman tiimin rekrytointi on yleensä pitkä ja kallis prosessi. Nykyaikaisen sovelluksen kehittämiseen ei riitä yksi koodari, vaan tarvitaan laajaa erikoisosaamista. Tiimiin on kiinnitettävä muun muassa käyttöliittymäsuunnittelija (UI/UX), frontend-kehittäjä, taustajärjestelmäarkkitehti (backend), laadunvarmistaja (QA) sekä DevOps-asiantuntija. Rekrytointi vie kuukausia. Se sitoo yrityksen pääomaa kiinteisiin palkkakustannuksiin myös silloin, kun aktiivinen kehitysvaihe päättyy ja siirrytään ylläpitoon.
Kun suunnitelmissa on kokonaan uuden ohjelmiston kehitys, kokenut kumppani tuo mukanaan valmiiksi toimivan tiimin ja testatut prosessit heti alusta alkaen. Tämä poistaa rekrytointiriskit ja mahdollistaa resurssien joustavan skaalauksen eri vaiheissa. Kehitysvaiheen aikana tiimi voi olla suuri, mutta julkaisun jälkeen ylläpito voidaan supistaa vain tarvittaviin tukitunteihin. Näin yritys säästää huomattavia summia pitkällä aikavälillä.
Suunnitteletko uutta ohjelmistohanketta?
Ota yhteyttä Verticsin kokeneisiin asiantuntijoihin. Autamme sinua valitsemaan teknisesti ja taloudellisesti järkevimmän toteutustavan – ilman turhia välikäsiä.
Kauanko mobiilisovelluksen kehittäminen tyypillisesti kestää?
Ohjelmistoprojektin kesto riippuu aina sovelluksen laajuudesta, integraatioista ja teknisestä monimutkaisuudesta. Erilaisten hankkeiden aikatauluille on silti mahdollista antaa realistiset suuntaviivat.
Yksinkertaisen MVP-tuotteen kehittäminen vie yleensä 8–16 viikkoa eli kahdesta neljään kuukautta. Tässä ajassa ehditään määritellä ydinominaisuudet, suunnitella käyttöliittymä, koodata ensimmäinen toimiva versio sekä testata se huolellisesti. Laajat ja räätälöidyt järjestelmät – joissa sovelluksen täytyy integroitua esimerkiksi toiminnanohjausjärjestelmiin tai vaativiin taustatietokantoihin – vaativat yleensä 6–12 kuukauden kehitysajan.
Projektien venyminen johtuu harvoin itse koodauksesta. Yleisimmät viivästykset liittyvät epätarkkaan määrittelyyn ja projektin laajuuden hallitsemattomaan kasvuun. Ketterät menetelmät (kuten Agile ja Scrum) auttavat pitämään julkaisuaikataulun kurissa pilkkomalla työn lyhyisiin, yleensä kahden viikon jaksoihin eli sprintteihin. Jokaisen sprintin päätteeksi tulokset arvioidaan. Näin suuntaa voidaan tarvittaessa korjata nopeasti ja kehitys pysyy tiukasti kiinni sovelluksen todellisessa liiketoimintahyödyssä.
Miten tekoäly ja vastuullinen koodaus vaikuttavat moderniin sovellusarkkitehtuuriin?
Nykyaikainen sovelluskehitys vaatii koodauksen lisäksi uusien teknologiatrendien ja kestävän kehityksen periaatteiden huomioimista. Tekoälyintegraatiot ja vastuullinen koodaus (green coding) ovat jo muuttumassa alan käytännön standardeiksi.
Tekoälyä hyödynnetään nykyään sekä itse sovelluksissa että niiden kehitysprosessissa. Käyttäjälle tekoäly voi näkyä vaikkapa ennakoivana analytiikkana, joka suosittelee sopivia toimenpiteitä aiemman käyttäytymisen perusteella. Kehitystyössä puolestaan käytetään automaattista koodin laadunvalvontaa rutiinitehtävien nopeuttamiseksi. Tämän ansiosta asiantuntijat voivat keskittyä monimutkaisten arkkitehtuuriongelmien ratkomiseen ja tietoturvan varmistamiseen.
Vastuullinen koodaus kytkeytyy suoraan sekä ympäristövaikutuksiin että yrityksen kulurakenteeseen. Optimoimaton koodi ja raskaat tietokantakyselyt kuormittavat palvelimia tarpeettomasti. Kun ohjelmistoarkkitehtuuri suunnitellaan alusta asti energiatehokkaaksi, palvelinkapasiteetin tarve vähenee. Yritykselle tämä näkyy suoraan pienempinä kuukausittaisina pilvipalvelulaskuina. Lisäksi datasiirron optimointi takaa sen, että sovellus latautuu nopeasti heikommissakin verkkoyhteyksissä. Käyttäjä ei turhaudu hitauteen, mikä parantaa digitaalisen palvelun konversiota ja asiakastyytyväisyyttä.
Valinta mobiilisovelluksen ja verkkosovelluksen välillä on digitaalisen hankkeen tärkeimpiä päätöksiä. Se määrittää kehityskustannusten ohella myös sen, kuinka helposti sovellus tavoittaa kohderyhmänsä ja miten se palvelee käyttäjiä arjessa. Kun pohjatyö, käyttäjävalidointi ja arkkitehtuurisuunnittelu tehdään huolellisesti heti alusta alkaen kokeneen kumppanin kanssa, lopputuloksena on teknisesti kestävä, energiatehokas ja taloudellisesti kannattava ratkaisu.